Eutanasia, vai ei

Minä makasin suihkun lattialla, vuodin verta ja itkin. 

Ei, minä en aiheuttanut sitä itselleni. Ei, en viiltänyt itseäni enkä yrittänyt päättää elämääni suihkussa, kuten luultavasti tuosta lauseesta olisi voinut jo nopeasti päätellä. 
En omaa elämääni, vaan jonkun toisen; pienen, viattoman ja täydellisen puolustuskyvyttömän. Sellaisen, minkä elämällä kuitenkaan en nähnyt tulevaisuutta, en ainakaan turvattua ja hyvää, en itseni kanssa.

Se oli raskas päätös, enkä millään muotoa voi sanoa, että se olisi ollut helppoa, mutta kuitenkin tiesin jo ensimmäisen raskaustestin jälkeen, että tätä lasta en voi pitää. En nyt, en koskaan.  


Siinä maatessani minä mietin, miksi lääkkeillä tehtävästä abortista ei ole puhuttu mediassa juuri ollenkaan. Lääkäri painotti minua monesti, että jos jotain tapahtuu, ottaa yhteyttä lääkäriin. Moni asia voi mennä pieleen, ja voipa käydä myös niin, että pillerit eivät toimikaan. No, voin sanoa että minun ovat ainakin tähän mennessä toimineet. 


Näin jälkikäteen ajateltuna, tämä on ollut kauhein vuoden aloitus ikinä, mitä voisin kuvitella: Juuri kun olin päässyt toipumaan erään ystäväni kuolemasta joulukuussa, koin erittäin surkean ja katkeran eron poikaystävästä, jos tuota olisi voinut edes siksi kutsua. Voin kovin huonosti ja pahoinvointia, oksentelua ja ruokahaluttomuutta oli ilmassa viikon, ennenkuin ystäväni vitsi alkoi painaa mieltä, ja hankin raskaustestin. Entä jos?
Ei se toki olisi mahdollista, olinhan aina käyttänyt ehkäisynä kondomia ja jouduinpa syömään varan vuoksi jälkiehkäisypillerinkin. Eihän minulle voisi käydä niin huonosti?

Kaksi punaista viivaa. 
Minä muistan sen tunteen varmasti loppuelämäni, se oli jotain niin kamalaa, että en tiennyt kuinka avata vessan ovi ja tulla ulos.
Kaksi punaista viivaa. 
Rojahdin kai sängylle, enkä uskonut. Ei voinut olla totta, tietenkään ei. Apteekin raskaustestit eivät ole 100% luotettavia, eihän?
Kaksi punaista viivaa.
Muistan itkeneeni sinä yönä hiljaa ja hartaasti.


Siitä lähtikin yhteensä elämäni avuttomin ja näin ollen myös häpeällisin ajanjakso.