Täytyy myöntää, että viimeaikoina ystäväpiirini vatsat ovat olleet koetuksella, sillä jostain syystä aina ne ällöimmät keskustelunaiheet syntyvät juuri ruokapöydässä. Miksihän näin on?
Tämän kuun saldona muun muassa juuri ulostautuneen Toukan koostumuksesta keskustelu lettuaamiaisen kanssa, aamupahoinvoinnin erinäisistä kommelluksista ja ulostulotavoista keskustelu kaffipöydässä, sekä luonnollisesti mielihalut ja niiden vaikea noudattaminen ovat aiheuttaneet rutkasti myhäilyä ja yökkäilyä, riippuen kuulijasta.
Voi mitä kaikkea joutuivat kokemaan he, jotka minua tukeneet tässä prosessissa ovat.
Toisaalta, tänä aikana myös lennokkaimmat kommentit ja niitä seuranneet hiritys-hihitys-kikatuskohtaukset ovat olleet kyllä mittansa arvoisia kullassa. Naurua kun ei voi koskaan olla liikaa, se saa ihmiset rentoutumaan ja hyvälle tuulelle.
Kämppikseni huolissaan pyysi minua jättämään lukitsematta kylpyhuoneen oven, kun menen suihkuun. "Me olemme sen verran hienovaraisia, että me tarkkailemme", hän sanoi itsestään ja poikaystävästään.
Ymmärsin toki, että hän tarkoitti tarkkailulla sitä, että eivät pommaa kylpyhuoneeseen kun minä siellä olen, vaan sitä, että ovat varuillaan, jos taas menetän tajuni.
Niin.. tänään, normaalilta tuntunut päivä alkoi mennä melko pieleen kaikilla mittakaavoilla, kun postista saapunut tietokone ei ollutkaan kokonaisuudessaan täällä. Virtajohto jäi matkasta. Erittäin kärttyisen sähköpostin jälkeen lupasivat lähettää sen, tietysti maksutta.
Pitkällisten stressihetkien jälkeen totesin, että atk-taitoni ovat miinuksen puolella, sillä en saanut edes näyttöä kytkettyä masiinaan oikein. Minulla on onneksi maailman ihanimpia ystäviä; entinen poikaystäväni, ei siis se, joka minut tähän kuntoon saattoi, vaan sitä edeltänyt oli onneksi tavoitettavissa.. ja vieläpä halukas jopa kommunikoimaan kanssani. Se on harvinaista herkkua näillä leveyspiireillä, ainakin minun entisten poikaystävieni kohdalla. Jostain syystä, heti kun ero tulee, jäljet katoavat ja yhteydenpito lakkaa miltei poikkeuksetta. Sääli sinänsä. Onneksi näin ei ole käynyt kuitenkaan tässä tapauksessa. Hyvien neuvojen lisäksi, sain vielä hyvän mielen.
Sellaiset ihmiset ovat harvassa, jotka osaavat piristää muita, tilanteesta huolimatta.
Joka tapauksessa eksyin taas aiheesta. Tänään, oli huono päivä, joka paheni vain jokaikisessä käänteessä, sillä aina kun edellinen este tuli ylitettyä, uusi ja korkeampi aita löytyi seuraavan nurkan takaa. Aloitin mittavat läppärintyhjennysoperaatiot, sillä luovutan tuon hyvinpalvelleen kaksivuotiaan nyt eräälle parhaimmista ystävistäni syntymäpäivälahjaksi. Kesken kaiken, jouduin kuitenkin poistumaan vessaan ja suihkuun, ja jätin vieraani tänne, sillä kivut vatsanseudulla olivat niin helvetilliset, että en kyennyt muuta kuin itkemään ja makaamaan lattialla. Taas.
Suihkusta päästyäni tajusin feidanneeni taas ystäväni ulos. Helvetin hienoa. Pian tuon jälkeen ilmeisesti menetin tajuntani. Vielä hienompaa.
Mitähän tämän viikon keskiviikon työpäivästä tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti