Taisin löytää viimein sen sisäisen rauhan. Pitkä keskustelu entisen poikaystäväni kanssa jostain syystä aukoi solmuja niin rutosti, että tänään stressin lauettua tulin ihan törkeään kuumeeseen. Hikoilen ja jäseniä särkee. Mutta se kaikki oli sen arvoista. Nyt olo on toki kovin tukkoinen ja kuumeinen näin fyysisesti, mutta hitto soikoon, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen minä hymyilin ilman mitään näkyvää syytä.
Rauha maassa. Itken vieläkin, mutta tälläkertaa onnesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti