.. the rays can be seen from your face.
Hämmennys on ehkä paras sana kuvaamaan kesäkuun loppuaikaa. Entinen kämppikseni vaihto-oppilasajaltani aikoi tulla reilaten käymään, ja tässä nyt häntä odottelen. Sain paperiasiat hoidettua, tosin rahaa vielä toki odottelen, mutta ilmeisesti kerrankin tämän kaupunging sosiaalitoimisto päätti tehdä asioita nopeasti. Sain puhelun, että päätös on jo tehty, ja pian saisin maksettua laskut. Huojennus on valtaisa, niin valtaisa, etten sitä kykene edes mittaamaan.
Toinen omituinen asia, joka tapahtui, oli syntymäpäivät. Minä ihan oikeasti unohdin ne, sillä en olettanut viettäväni niitä kenenkään muun kuin kissani kanssa, mikä olisi ollut kyllä ihan täysin ookoo minulle. Kämppikseni tuli takaisin töistä pikaiselle lomalle poikaystävänsä kanssa, ja samana iltana kyseinen poikaystävä kutsui minut terassille. No ei sinne asti edes päästy, kun päädyttiin pussikaljottelemaan paikalliselle uimarannalle, niinkuin teininä konsanaan. Voi niitä flashbackeja! Täytyy kyllä kiittää häntä kunnolla, minulla oli huippuhauskaa hänen kanssaan, soittelimme myöhemmin pianoa ja lauloimme karaokea ja puhuimme potaskaa, mikä oli kyllä mukavaa. Kotia tosin pääsin vasta seuraavana päivänä, jolloin kotona odotti kissani lisäksi paras ystäväni ja kämppis, kakun ja cd-levyn kanssa.
Why oh why didn't I see this coming?
Olisihan se ehkä pitänyt arvata, mutta parempi näin. Minulla oli kivaa, tosin nyt tuntuu, että aloin taas lihomaan. Hetken aikaa kaikki oli hallussa, mutta nyt syön taas kuin possu ja lihon. Ahdistaa, ajattelin olla tänään syömättä mitään, paitsi illalla, kun belgialaisystäväni tulee. Huomenna on juhannus.. miten minä selviän syömättä paikassa, jossa syöminen on pyhä asia, mitä kuuluu tehdä usein, sillä ruoka on taivaallista, ja sitä on paljon. ... mitä minä teen?
Päätin kuitenkin, että pysyn tiukkana, en syö kuin yhden lätyn ilman hilloa, sillä juon kuitenkin siideriä. Hitto minä paisun kuin vappupallo.
Silti, vaikka vähän ahdistelee, olen silti tosi iloinen nyt. Elämä näyttää vähän keveämmältä, ei ole läheskään niin paljon murehdittavaa.. ja saatan olla vähän ihastunut. Ehkä uskaltaisin ehdottaa kaffitreffejä tännne tai hänen kotikaupunkiinsa ensikuussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti