Hello?

Nyt voin sanoa rehellisesti, että stressaa ja vituttaa. 
  Jouduin hakemaan toimeentulotukea, sillä opintoja ei tälle kesälle kerry. No, en pääse omasta henk. koht. pankista hakemaan siihen tarvittavaa yhtä lappusta, sillä minulla ei ole varaa matkustaa toiselle paikkakunnalle bussilla näin yhtäkkiä. Lähetin viimeviikon tiistaina viestin, että tarvitsen ko. lapun, ja sieltä luvattiin lähettää. Pitkä ja tuskastunut viikon odotus. Lappu tuli. Se on väärä. Nyt hakemus myöhästyy, laskuja on taas vino pino, joista jokainen on jo myöhässä. Minulla on tilillä kolme euroa. 
  Eräs ystäväni on kaukaa tulossa käymään luonani, mutta millä ihmeellä minä elätän sitten kaksi henkeä tässä kämpässä viikon ajan? Tai no, yhden. Enhän minä syö mitään. Kämppikseni pakotti minut syömään viime sunnuntaina, joka oli jokseenkin ahdistavaa, mutta toisaalta sain sellaisia vapinakohtauksia, että olin tipahtaa lattialle, kun jalat meinasivat pettää. En ole taaskaan syönyt, kun ei vain ole nälkä. Eräs ystäväni sanoi, että minulla on syömishäiriö, tai siltä se kuulostaa. 
En minä usko siihen, ei minulla nyt -niin- huono olo ole. Sitäpaitsi, vatsanseutuvilta on lähtenyt muutama sentti, kun vanhat housutkin mahtuivat jalkaan. HIENOA! 

  Nyt stressaa. Pitäisi saada yhteyttä kouluun, mutta sieltä ei vastattu, pitäisi lähettää lappuja, käydä siellä sosiaalitoimistossa, ja huomenna lääkärissä. Tuntuu, kuin en saisi taas mitään aikaiseksi, ja jumitan taas tässä samassa tilanteessa kuin kuukausi sitten. Koitin siivota tänään. Onnistuin melkein, mutta veljeni tuli käymään, ja homma keskeytyi, nyt en taas saa motivoitua itseäni mihinkään. Mietin, mitä teen, tuijotan vain täriseviä käsiäni ja kauhulla pohdin, miten tästä eteenpäin. Miten minä selviän niistä laskuista, jos toimeentulotukea en saakaan, tai se myöhästyy niin, että minulta aletaan jo perimään laskuja. Ja pirun kirjastostakin muistavat lähetellä karhuja. Se pirun kirja on vieläkin täällä, kun en muistanut/jaksanut/viitsinyt/saanut aikaiseksi palautettua. 
  Olen patalaiska iilimato.