Heh, olipahan juhannus. En ollut räkäkännissä, join kyllä siideriä, mutta en humaltunut. Se ei kyllä haitannut, sillä mukavaahan siellä oli! Keskellä ei mitään on järvi, jonka rannassa on punainen tupa, ulkovessa ja pieni vanhan ajan rantasauna. Jääkylmää vettä ja ihan törkeästi sääskiä.
Mutta, olihan siellä ihanaa. Belgialainen ystäväni nautti tuosta jokseenkin elämyksellisestä reissusta varmasti yhtä paljon kuin minäkin, sillä eihän hän ole juuri koskaan saunassa käynyt, saati sitten perisuomalaisessa puusaunassa, vihtojen ja saunahunajan kera. Ja tietysti perinteinen naku-uinti siellä kylmässä järvessä. Minä tykkäsin, ihan hirmuisesti, oli mukavaa, ja pientä elämysmatkailuakin tuli harrastettua: pääsin laskemaan koskia kumiveneellä, siis ihan oikeasti. Se adrenaliinin määrä oli jotakin ihan käsittämätöntä, mutta tunne laskun jälkeen oli vielä ihanampi. Parempi kuin .. uskallanko sanoa, meksikolaisilta tortillojen ja tequilan kera.
Mutta niin, ei mitään niin hyvää, etteikö jotain pahaakin. Syönti. Suunnitelmani jokseenkin kariutuivat, sillä tuolla ei vain -voinut- olla syömättä. Koko juhannus meni joko ruokailuun valmistautuessa, syödessä, tai palautuessa. (Kahvit juotiin joka välissä).. Makkaraa, lättyjä, hilloja, rasvaisia keittoja, juustoa.. argh, olo on sen mukainen. Kotimatkalla vielä suklaata ja keksejä. Oikeasti, minä ansaitsen loppukuun olla syömättä kokonaan, tai ehkä sokerittomilla/rasvattomilla/kalorittomilla/mauttomilla mehukeitoilla. Treffitkin olisi tulossa ehkä ensikuulle. Voi apua, miten minä selviän?
Hei juhannus on kerran vuodessa, kyl sillon saa syödä :) Ja hyvin ne treffitki menee ;) !!
VastaaPoistaKiitoksia, kyl minä yritän ajatella, että se on ihan okei syödä, mutta se on tosi hankalaa.. Ja niin, toivotaan että treffit menee hyvin!
VastaaPoista