Se on ihmeellinen asia, tuo ihmismieli. Ihmisen keho ja mieli voivat lyöttäytyä yhteen mitä uskomattomimmilla tavoilla ja saada aikaan jänniä tuloksia:
Tänään, ei kauaa sen jälkeen kun menetin tajun kivusta johtuen, herättyäni kivut jatkuivat melkolailla muuttumattomana, aina siihen hetkeen asti, kunnes jotain niin henkilökohtaisesti riipaisevaa, loukkaavaa ja musertavaa sanottiin minulle lähipiiristäni, että saman tien, kun hysteerinen itku ja katkonainen hengitys antoivat tilaa, kehon kipu lakkasi olemasta, tai ainakin minä lakkasin sitä tuntemasta. Itkin niin vuolaasti, että vasta tuntia myöhemmin tajusin vatsani olevan kivuton, mutta kipupiste sensijaan oli siirtynyt toisaalle.
Omituista, eikö? Tämä on kai sitä käytännössä oppimista uusista asioista.
Edessäni makaa Mangosuklaata, puoli levyä. Onko suklaan voima ihmisen synkkiä ajatuksia mahtavampi, ja voi puskea läpi surkeimman mielen piristääkseen nystyjäni?
On se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti