No, näemmä minun postaukseni rukoilemisesta ja muustavastaavasta viivästyy, nyt on tärkeämpiä asioita mielessä. Ahdistaa.
En tiedä mistä tämä olo tuli, miten, miksi, mutta nyt ahdistaa.
Tunnen olevani järkyttävänkokoinen valas, traanitankki, se iso lana, jonka vieressä kaikki muut näyttävät pieniltä ja siroilta keijukaisilta. Ja minä olen aivan törkeän oksettava. Katselin ihania blogeja tänään, ja tajusin, että olen kaukana siitä, mitä minä tavoittelen. Ihan liian kaukana. Eilen edistyin, kai, kun olin syömättä koko päivän, tosin vahingossa. Unohdin.
Ongelma on se, että minä pidän ruoasta, pidän siitä ihan liikaa. Pidän mausta, rakenteesta, koostumuksesta, tuoksuista.. kaikesta. Pidän ruoan laitosta myös ja leipomisestakin, mutta.. kuinka nauttia noista, ja silti pysyä laihana? Olen koittanut uusia treeniohjelmaani joka ajautui niin sanotusti retuperälle kesäloman aikana, ja ruvennut tekemään iltaisin paljon lihasharjoitteluja, jumppaa ja venyttelyä. Ajattelin ruveta taas kävelemään, sillä minua ällöttää ajatus siitä, että kaikki se syöty energia vain pakkautuu ja jää lillumaan jonnekin kehoni uumeniin, ihan vain odottamaan sitä uutta levikepaikkaa takamukseeni tai reisiin. Tai vatsaan. Tai käsivarsiin. Tai kaksoisleukaan.
Minulla oli treffit, ja hyvinhän ne menivätkin. Mies, josta minä aion pitää kiinni vaikka henkeni uhalla, tosin tuntuu oikeasti pitävän vartalostani tällaisena, mitä minä taas en kykene ymmärtämään. En vain saata ymmärtää, miten hyllyvä ihra voi ketään viehättää. Jollakulla blogitekstissään sanottiin: "muista, että vain laihat ovat kauniita". Olen eri mieltä, olen nähnyt useita käsittämättömän upeita naisia, jotka eivät ole hoikimmasta päästä, mutta niin.. tässä tapauksessa en koskaan osaa laskea itseäni mukaan.
On hyvin hankala ymmärtää, kuinka joku voi pitää minua kauniina tai vartaloani "upeana", jos itsellä on tällainen olo.. mutta toisaalta, se tunne on jokseenkin hykerryttävä. Ehkä minä sittenkin riitän tällaisena kuin olen?
.. mutta riitänkö itselleni?
...entä jos se sisäinen kauneus ei vain enää riitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti