Wanted: Mies, concluded.

"  Onko liikaa vaadittu, jos haluaa löytää rinnalleen miehen; Miehen, eikä sitä ainaista surkeaa, hoivattavaa ja opetettavaa poikaa?

Sellaisen, joka ei ole neitsyt, tai käytännössä neitsyt?
Sellaisen, joka osaa kuoria itse perunansa?
Sellaisen, joka tietää mitä haluaa, ja ottaa sen mitä haluaa?
Sellaisen, joka ei saa minua tuntemaan itseäni rumaksi ja lihavaksi jatkuvasti muistuttaen virheistäni?
Sellaisen, jonka älykkyysosamäärä ei ole niin alhainen, että sen voi mitata kouluviivaimella?
Sellaisen, joka asettaa minutkin prioriteettilistaansa?
Sellaisen, joka ei asuisi joko toisella puolella maata, tai täysin toisessa maassa? 
Sellaisen, joka ei olisi sosiaalisesti rampautunut/lukossa ja täysin kyvytön sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa?
Sellaisen, joka ei ole tahditon moukka, tai pakonomaisesti pönkitä omaa itseään ja egoaan suurenmoisella tiedon määrällään? 
Sellaisen, jonka kanssa parisuhteen alku ei tarkoita sitä, että opetan hänelle kädestä pitäen kaiken?
Sellaisen, joka myöntää, että kaikki me olemme epätäydellisiä, hyväksyy sen, ja on valmis oppimaan virheistään siinä missä muutkin?
Sellaisen, jolla ei ole vakavia psyykkisiä sairauksia, jotka vaikeuttavat parisuhteessa elämistä?
Sellaisen, jonka vierellä minulla olisi hyvä ja turvallinen olla?
Sellaisen, joka osaisi myös sanoa EI.. myös minulle? 
Sellaisen, joka iskisi minut. 
Sellaisen, jolle esileikki ei ole sitä, että sanoo toiselle: "Räplää sää ittes märäks ku mää käyn paskalla".
Sellaisen, joka täyttää kaikki nuo.. mutta ei ole naimisissa tai homo.  "

 Kirjoitin noin tammikuun 31.pv tähän samaiseen blogiin.
Treffit oli, treffit meni, mies taisi jäädä. Jos minä rukoilisin, hän olisi vastaus niihin rukouksiin.


En suoraan sanottuna ikinä ole kohdannut vastaavaa, että joku ihminen, noin pian ja yhtäkkiä, tuntuu oikeasti kolahtavan niin täysin kohdalle. Tuntuvan niin omalta, kuin joltain mystiseltä "sielunveli" systeemiltä. Yhden ainokaisen päivän aikana opin tuntemaan toisen seurassa itseni niin kotoisaksi, että minulla oli kokoajan olo "eikö tässä olla oltu jo ikuisuus.. ainahan me olemme olleet näin?" 
Se tuntui hyvältä, olla siinä läsnä, ja tuntea olonsa tärkeäksi, vaikka toinen oli siinä vierellä ihan ensimmäistä kertaa. Outoa, mutta ihanaa.  On tosin jokseenkin vieläkin oudompaa kutsua tätä seurusteluksi, jos tapasimme "oikeasti" vasta nyt ensimmäisen kerran. Mutta niin, kun hän on läsnä, sillä ei ole väliä, sillä se tuntuu juuri niin oikealta. En ehkä koskaan ole ollut näin rento ja täysin avoin kenenkään seurassa, en edes perheeni tai lähimpien ystävieni.
  Varsinkin näiden viimekeväisten enemmän tai vähemmän raskaiden aikojen jälkeen, tuntuu hyvältä hymyillä aidosti, oikeasti ja oikeasta syystä. 


Omituinen olo toki vaivaa vieläkin; olen hämmentynyt. En luota ihmisiin, en toki myöskään siis häneenkään. Inhoan itseäni siitä, että minä kokoajan odotan pahinta, minä odotan ja tunnun miltei syynäävän häntä nyt läpikotaisin, jotta löytäisin sen Vian hänestä. Kaikkihan me olemme epätäydellisiä, enkä usko, että hänkään on poikkeus, mutta on hirveän hankalaa yrittää sanoa itselleen, että me kaikki olemme kuitenkin vain ihmisiä, hyvine ja huonoine puolineen. Odotan häneltä kokoajan jotain todella kamalaa/pahaa, joka saisi minut pakenemaan. Miksi minä teen näin? Miksi en voi vain antaa palaa täysillä ja yrittää ylittää murheet sitten yhdessä? Hänen kanssaan on hyvä olla, mutta olen silti epäluuloinen. Mutta kuitenkin, kun ajattelen asiaa, niin enhän toki tunne häntä juuri ollenkaan.. 
  Silti avasin kämppäni oven, ja pyysin hänet sisään. Ehkä minä olen vain vainoharhainen, tai ehkä minun vaan täytyy nyt osata olla vertaamatta häntä edellisiin suhteisiin, ja vielä vähemmän, yrittää -etsiä- niitä vikoja. Hänen huonot puolensa tulevat kyllä esille aikanaan.



Nyt olo on rauhallinen. Tuli mitä tuli, niin ainakin minä tiedän, että on vielä mahdollisuuksia. 


Koska puhuin jo rukoilemisesta, niin ensi blogipostaukseni tulee varmaankin olemaan enemmän aiheesta. Mutta nyt.. rukouksiini, oli niitä tai ei, on vastattu. Siispä Tim Minchin saa laulaa loppusanat. <3 
Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, minä aion nukkua ihan helkkarin hyvin.