On asioita, mitä meille tapahtuu tahattomasti, tietämättämme. Asioita, jotka tapahtuu tietoisesti ja tahallisesti. Sitten on niitä, että kun aamulla herää jurrisen sininutun vierestä, vaikka tarkasti muistaa laittaneensa nukkumaan omaan sänkyyn. Kiltisti yksin.
... mitähän helvettiä?
En ole ikinä menettänyt muistia koko illalta, ja en menettänyt nytkään. Tämä oli toinen kerta koko elämäni aikana, kun minulta meni jostain kohtaa kuitenkin filmi katki.
Minä laitoin nukkumaan omaan petiini hoiperreltuani kotiin ja soitin vielä parhaalle ystävälleni.
... mitähän helvettiä?
Aamulla siis herään hieman hämmentyneenä siihen, kun vyötäröni ympärille on tiukan suojelevasti kiedottu käsivarsi. Takanani nukkuu joku. En nukukaan omassa pedissäni, vaan olohuoneessa. Hämmennyn. Kello soi. Juoksen vessaan ja näen itseni peilistä. Tuijotan tuota harvinaisen karmeaa näkyä suoraan ja kysyn itseltäni "mitä sinä teit?"
En muista tehneeni mitään, eikä kyllä sellainen olokaan ole. Mutta olen helkatin hämmentynyt. Miksi? MIKSI?
MITEN??
Pelkoa ja kauhua los -, niin,
tämä kolme kuukautta on ollut kyllä sen verran omituista aikaa, että tässä vaiheessa en kyllä voi edes ihmetellä mitään. Paitsi tätä. TÄTÄ minä en odottanut.
Luotan itseeni, en ole tehnyt mitään tyhmää ja peruuttamatonta.. mutta haluaisin kyllä kysyä itseltäni muutamaa tuntia aikaisemmin tapahtuneesta hämmentävästä vaihdosta. Nyt on hieman kiusallinen olo. Samaa naamaa pitäisi katsella koko päivä, ja ilmeisesti tuo on sitten lähetellyt signaaleja jo pitkään ja kukapa on huonompi niitä vastaanottamaan kuin minä? Samainen herra on jo pidempään myös ilmeisesti tulkinnut minulta jotain olemattomia signaaleja.
VITTU JEE.
minä mitään signaaleja ole lähetellyt, minä olen ihan täysin tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseeni..
Ei helvetti, tänään menen kotiin ja nukun, enkä ikinä enää vastaa puhelimeen. Enkä katso miehiä päinkään. Enkä puhu niille. Enkä mitään. Ei tästä tule mitään.
Toisaalta nyt on niin hämmentynyt olo, etten tiedä mitä tehdä. Kävin lyhyen mumisevan keskustelun ko. henkilön kanssa, ja tämän päiväinen käytös on hänellä ollut ihan normaali, tavallinen. Ihan niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Minä olin itse melko etäinen, koska panikoin ja hätäännyin ja pelkäsin niin kovasti reaktioita, mitä tapahtuu ja näin.
.. että näin.
Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti